Usko, joka voittaa maailman
Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa sitä, joka on synnyttänyt, rakastaa myös sitä, joka hänestä on syntynyt.
Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään.
Rakkaus Jumalaan on sitä, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä hänen käskynsä ole raskaat.
Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, joka on voittanut maailman: meidän uskomme.
Kuka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1. Joh. 5:1-5)
1. Kaikki uskovat ovat Jumalan hengellisiä lapsia, ja on luonnollista, että Jumalan lapsi rakastaa myös muita Jumalan lapsia. Jeesukseen uskominen ei koske vain historiallista tosiasiaa. Sen uskominen, että Jeesus on Kristus, merkitsee Jumalan persoonalliseen ilmoitukseen ja Kristukseen liittyvien perustotuuksien uskomista. Sana "uskoa" esiintyy muuten nyt ensimmäisen kerran tässä kirjeessä, ja se liittyy rakkauteen, joka on apostolin varsinainen pääaihe.
2. Rakkauden aitous koetellaan. Kun rakkautemme Jumalaan on aitoa ja ilmenee hänen tahtonsa aktiivisena noudattamisena, tiedämme, että rakkautemme hänen lapsiinsa on todellista veljesrakkautta eikä vain inhimillistä myötätuntoa ja kiintymystä. Asia, jonka apostoli mainitsee 4:20-21:ssa, on nyt tarkoituksella esitetty toisin päin. Edellisissä jakeissa rakkaus Jumalaan merkitsee hänen käskynsä täyttämistä rakastamalla hänen lapsiaan. Samaa totuutta teroitetaan nyt päinvastaisella esimerkillä. Jos haluamme varmuuden siitä, rakastammeko veljeämme, on välttämätöntä kysyä, rakastammeko Jumalaa. Molemmat kohdat osoittavat, miten läheisesti rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin liittyvät toisiinsa.
3. Jos vain sanomme rakastavamme Jumalaa (4:20), sillä on kovin vähän merkitystä. Joka pelkästään "sanoo" niin, on itse asiassa valehtelija (1:6). Oikea rakkaus näkyy tekoina (3:18). "Jumalan käskyt" ilmentävät hänen rakkauttaan, ja niiden tarkoituksena on varjella meidät rakkaudessa. Kun täytämme hänen käskynsä, hänen olemuksensa tulee meidän kauttamme näkyviin. Hänen käskynsä ilmaisevat hänen olemustaan, ja rakastaessamme hänen tahtoaan osoitamme olevamme osallisia jumalallisesta luonnosta (2 Piet 1:4). "Hänen käskynsä eivät ole raskaat" ei merkitse sitä, että käskyjen pitäminen olisi aina helppoa, vaan sitä että ne eivät ole noudattajalleen taakka. Niiden noudattaminen on pikemminkin ilo ja siitä on odotettavissa palkka (Ps 19:12).
4. Maailman mielestä Jumalan käskyt näyttävät raskailta, mutta eivät Jumalan lasten mielestä, jotka ovat voittaneet maailman ja ovat saaneet mahdollisuuden noudattaa niitä. Sanomalla "kaikki, mikä" Johannes korostaa voittavaa voimaa, ei voittavaa persoonaa. "Maailmalla" tarkoitetaan tässä kaikkia niitä voimia, jotka ovat Jumalaa vastaan, vihollisuutta häntä kohtaan.
5. Johannes määrittelee voittoisan uskon. Se on uskoa Jeesukseen Jumalan Poikana. Jos uskomme Jumalan tulleen ihmiseksi, riisuneen yltään kirkkauden ja ottaneen ihmishahmon, meidän täytyy uskoa, että Jumala välittää meistä. Kristus antoi äärettömän suuren uhrin ja osoitti rakkautta, joka käy yli kaiken ymmärryksen. Se usko, joka tekee ihmisestä Jumalan lapsen, ei merkitse vain sitä, että hän uskoo Jeesuksesta yhtä ja toista, vaan ratkaisevaa on usko Jeesukseen, meidän syntiemme edestä uhrattuun Jumalan Poikaan.
